Voihan juoksut

Meillä oli koepaikka viime viikonloppuna järjestettyyn Tollerimejään, mutta Peppi päätti, että eipäs mennäkään nuuskuttelemaan ja aloitti juoksut alkuviikosta lähes 4 kk aikaisemmin, kuin oltiin kuviteltu. Voi että, kuinka harmitti, varsinkin kun luki Facebookista kaikkien päivityksiä Virroille lähtemisestä ja tuloksista. Ehkä ensi vuonna saamme sitten olla mukana.

Harmitusta lievensi hieno päivä Valkeakoskella lauantaina, kun Peppi oli ROP portugalilaisella tuomarilla Luis Peixotolla. Ryhmissä ei menestystä tullut, mutta kyllä jäi niin hyvä mieli päivästä! Lisäksi esitin Pepin ”pikkusiskon” Huldan ja sekin oli hienosti ekassa virallisessa näyttelyssään ”PN5” SERT! Kiitos viidestä ekasta kuvasta Mia Kataja!

Meillä menikin nyt juoksujen myötä useampikin suunnitelma mönkään, sillä meidän piti tulevana viikonloppuna mennä Virpille TollerShow’ta edeltävänä päivänä. No, eipä mennä vaan ajellaan sunnuntaina sitten edestakaisin Orimattilaan. Joskus luonto päättää, että asioiden pitää mennä eri tavalla, kuin on suunnitellut 😀

Odotan tulevaa viikonloppua kyllä taas tosi paljon, TollerShow’ssa on aina niin ihana tunnelma ja paljon punanuttuja ❤

_MG_7761_MG_7762_MG_7780_MG_7783IMG_5816

20604149_10213935590168680_2987435420110793991_n

Mainokset

Pori KV

Viikonloppuna näyttelytauko päättyi, kun suunnattiin Porin kansainväliseen näyttelyyn. Paikalla oli ihan kiitettävä määrä koiria, siihen nähden ainakin, että tollereiden ilmomäärät ovat vähentyneet huomattavasti. Tollerit arvosteli Paula Rekiranta, jolla olimme käyneet kerran aikaisemmin. Peppi on tehnyt aika nopeasti uutta turkkia, ja nyt se näyttääkin jo koiralta rotan sijaan 😀

Uroksissa jaettiin vain 4 SA:ta. Urokset voitti Mirjan komea kasvatti Jethro ja Virpin Koda hienosti PU2. Narttujen valioluokassa oli kolme osanottajaa. Peppi voitti luokan saaden SA:n. PN-kehässä oli lopulta 7 narttua. Pikkuhiljaa alettiin kätellä koiria pois ja jäimme viiden parhaan joukkoon. Juostiin vielä yksi kierros ja meidät tultiin kättelemään pois. Täytyy sanoa, että petyin kyllä aika tavalla, sillä aikaisemmin kyseinen tuomari on kyllä Pepistä tykännyt. No, eri koirat ja eri päivä, mutta minkäs sitä pettymykselleen mahtaa.

Tuleva kuukausi onkin sitten täynnä näyttelyitä ja mahtuu mukaan tosiaan yksi MEJÄ-koekin!

20507314_10213885121386992_7610601044992139441_o20424101_10213885121226988_7282391378379547406_o

Mejäilyä

Oltiin keskiviikkona Pirkan Nuuskujen MEJÄ-kokeessa Akaassa. Tiistaina vedettiin jäljet ja voi että, kun väsytti sen päivän jälkeen! Sain jälkiparikseni AVO-luokan koiran ohjaajan, eli olin siis ensimmäistä kertaa ”se kokenut”. Kyllä vähän jännitti etukäteen, mutta hienosti sujui kaikki ja oli sekin tosi opettavainen kokemus! Vähän jännitti myös, miten mun jalat toimii tällä kertaa, sillä viime kokeessa mulla oli ongelmia pysyä pystyssä, mutta neljän viikon välein jäsenkorjaus ja venyttely on tuottanut tulosta ja pärjäsin paljon paremmin!

Keskiviikkona sitten meille arpoontui päivän viimeinen jälki ja mun opastama jälki oli toiseksi viimeinen, joten odoteltiin ensin koko päivä ja mentiin hommiin sitten vasta. Keli alkoi olla iltapäivällä melko kuuma, joten saatoin vain toivoa, ettei jäljelle osuisi kauheasti syviä ja leveitä ojia. Peppi tiesi taas heti, mitä ollaan menossa tekemään ja se nuuskutteli jo tiellä ja yritti vetää metsään päin.

Alkumakauksella se ei enää meinannut pysyä ”housuissaan”, mutta sain sen kuitenkin rauhottumaan ja tutkimaan lähtömakauksen tarkasti. Ensimmäinen osuus meni aika verkkaisesti, mutta hyvinkin jälkitarkasti pieniä lenkkejä lukuunottamatta. Ensimmäisen makuun se merkkasi hienosti. Katkokulma oli ensimmäinen kulma ja siinä pyörittiin jonkin aikaa, ennen kuin uusi suunta löytyi. Hienosti se kuitenkin jaksoi nuuskia, eikä turhautunut, kun haju ei heti löytynytkään. Toinen osuus meni jo hieman reippaammin ja makaus merkattiin taas hienosti. Kulmalla matka jatkuikin sitten suoraan aina edessä olevaan ojaan asti ja sinne jäätiin vilvottelemaan ja sitten luttaamaan. Kolme kertaa kehotin palaamaan jäljelle, mutta hukkahan siitä sitten tuomittiin, kun leikkiminen vaan jatkui. Näytettiin uusi jälki ja matka jatkui vähän aikaa, mutta sitten mentiin hieman sivuun, joten makaus jäi merkkaamatta ja lopulta lähdettiin riistajäljille niin päättäväisesti, että tuomittiin toinen hukka. Eikun puhtaalle jäljelle ja sitten alkoikin sellainen vauhti, etten perässä meinannut pysyä, kun maasto vaikeutui ja oksat vilisivät silmissä. Loppujäljen Peppi meni lähes jälkitarkasti, mutta makaus jäi merkkaamatta, sen yli käveltiin vain suurella vauhdilla. Kaadolle Peppi tuli suoraan ja sitä jäätiin haistelemaan ja pureskelemaan. Toisesta voittajaluokan jäljestä siis VOI3 ja 23 pistettä. Ihan en vielä ollut tyytyväinen, koska tuo luttaaminen täytyisi saada kitkettyä pois, mutta minkäs teet, kun vesileikit menee kaiken edelle… Suorituksessa oli kuitenkin paljon hyvää ja tuomarin sanat lämmittivät mieltä. Kyllä me vielä tästä neidistä jälkivalio saadaan, ennemmin tai myöhemmin! Pääsemmekin seuraavaan kokeeseen jo viikon päästä, kun saimme koepaikan Virroilta Tolleri-Mejästä!

Loppuun meidän ”Briliantti” mutakylvyn kauniina 😉

20265080_10213845037024908_3692740235804587742_n

RTK1

Pari viikkoa sitten rallailtiin viikonlopun kumpanakin päivänä, lauantaina Ylöjärvellä ja sunnuntaina Tampereella. Lauantain radalta keräsimme 91 pistettä ja sunnuntaina huimat 96 pistettä, joten nämä tulokset oikeuttivat siis koulutustunnukseen RTK1!

Nyt ollaan aloitettu tosissaan avoimen luokan treenaaminen ja hieman syksymmällä varmaankin korkataan avoin luokka!

Tulevalla viikolla menemmekin sitten mejäilemään, kun pääsimme Nuuskujen kokeeseen. Täytyi ottaa töistäkin oikein lomaa, kun työnteko haittaa harrastamista 😉

Kevät ja kesän alku pähkinänkuoressa

Heippa vaan pitkästä aikaa!

Omassa henkilökohtaisessa elämässä on ollut niin paljon muutoksia ja myllerrystä täynnä olevien viikonloppujen lisäksi, joten koneella ei ole paljoakaan istuttu viime aikoina. Siitä syystä siis pitkä blogihiljaisuus.

Tämä postaus ei nyt kerro sen tarkemmin näistä tapahtumista, sillä koitan vain muistella, mitäs kaikkea tässä neljän kuukauden aikana on tullut tehtyä!

Maaliskuun puolella käytiin eikoissa rallyepiksissä, joista ihan mukavat 86 pistettä. Parantamisen varaa jäi, mutta olin tosy tyytyväinen tekemiseen ja omaan mielentilaani!

Huhtikuussa käytiin Ruoveden ryhmiksessä. Peppi oli juuri alkanut pudottaa karvaa ja kauhulla odotin loppuja kevään näyttelyitä. Siellä meni kuitenkin kivasti ja kotiintuomisina tulikin sitten VSP. Tuomarina siis Veli-Pekka Kumpumäki.

34928740963_8470d60b00_b35607107711_f1465b12ca_b

Sitten toukokuu olikin täynnä vaikka ja mitä! Ensiksi oltiin Tampereen KV-näyttelyssä. Sieltä ihan huikee PN3 ja CACIB, vaikka karvatilanne oli jo aikas karu siinä kohtaa! Tuomarina tollereilla oli Cristian Vantu Romaniasta. Siitä viikon päästä ajeltiin Koski Tl-ryhmikseen, jossa tuomarina Sanna Kavén. Ja sieltä taas huipputulos karvattomalle neidille, VSP! Siitä viikon päästä oltiinkin Nuuskujen MEJÄ-kokeessa, jossa Peppi oli ensimmäistä kertaa voittaja-luokassa. Vesi koitui ylitsepääsemättömäksi haasteeksi ja 0-tuloshan sieltä tuli, mutta eikun vaan uusiin kokeisiin (kunhan vaan päästäisiin niihin…). Siitä seuraavalla viikolla olikin näyttelyitä kaksin kappalein, ensimmäisenä niistä Vantaan PK-näyttely. Siellä Peppi oli jo tosi karvaton ja mietin, kannattaako edes lähteä. Pepin puolisisko Hulda oli myös ilmoitettu ja lupasin hänet esittää, joten matkaan sitten lähdettiin. Tuomarina oli Maija Lehtonen. Ja kuinka ollakaan, Hulda oli ROP-pentu ja Peppi upeasti PN2 aivan karvattomana! Tästä parin päivän päästä oli lähtö Rauman näyttelyyn, jota harkittiin taas ja kauan. Ja tällä kertaa olisi saanut jäädä välistä, luokkavoitto sileällä ERI:llä karvan takia. Kuun lopussa käytiin vielä toisissa rallyepiksissä ennen virallisia kisoja, joissa Peppi yllätti ihan totaalisesti ollen luokkavoittaja 90 pisteellä!

34928950013_b1f33dda5f_b34897267544_e1ee6db78c_b34929067263_c09539a1ee_b35738749665_60a71f90f6_b

Sitten hieman hiljaisempaan kesäkuuhun. Toisena viikonloppuna lähdimme Tollerileirille. Siellä osallistuimme rallytokoryhmään ja pidimme mätsärin yhdessä äidin ja Virpin kanssa. Oli taas ihan mahtava viikonloppu! Kuun puolivälissä ahkeroitiin saman päivän aikana kaksi rallyrataa, joista toisesta hyväksytty tulos 94 pisteellä ja toisesta hylätty ohjaajan sössimisen takia 😉 Näitä sattuu ja kaikki pitää oppia kantapään kautta 😀

35569431012_668666359d_b35569429912_b6a9d32cf0_b

Ja nyt heinäkuussa olin ilmoittanut ensimmäiselle viikonlopulle sekä Tuusulaan, että Riihimäelle. Arvottiin pitkään lähdetäänkö kumpaankaan, vain toiseen vai jopa molempiin vasta tuloillaan olevan karvan vuoksi. Päätettiin sitten lähteä ainakin Tuusulaan. Ei olisi ehkä kannattanut, tulos oli VAL ERI3 ja tulin sen jälkeen kipeäksi, emme siis lähteneet Riihimäelle ja ihan hyvä niin! Nyt saa karva kasvaa vähän aikaa ennen seuraavaa kehäkierrosta!

35607575651_5a6ffa3303_b

Nyt olemmekin menossa tulevana viikonloppuna taas kahteen rallykokeeseen, ehkä palailen niiden jälkeen taas kirjoittelemaan!

Viikonloppureissu ja Kouvola RN

Yritän kirjoitella taas lyhyesti. Eilen lähdettiin ”pikkuloman” viettoon Orimattilaan Virpin luokse. Olipa tosi ihana nähdä, viime kerrasta kun on jo vierähtänyt kolme kuukautta! Oli reissulla toinenkin tarkoitus, nimittäin Kouvolan ryhmis.

Oltiin perillä Virpillä joskus vähän ennen kuutta ja lähdettiin melkein saman tien lenkille. Kyllä vaan tuolla maalla on ihana käydä lenkillä! Koirat sai olla vapaana melkein koko lenkin ja pimeäkin tuli vasta aikalailla loppulenkistä. Sitten tietysti vähän papatettiin kuulumisia ja syötiin. Nemo-reppana rakastui viikonlopun aikana monesti, milloin Peppiin, milloin mun putkikassiin tai yöpaitaan 😀 Oli vissiin kaikissa paljon Pepin hajuja.

Aamulla herättiin ennen herätystä ja syötiin aamupalaa ja suunnattiin lenkille. Pihalla oli jo melkein valosaa, kierrettiin metsän kautta pellolle, jossa pidimmekin pienen kuvaustuokion, pitihän mun testata uutta kameraa 😉 Kokonaisuudessaan oltiin pihalla noin tunti, koirat sai hyvin purkaa energiaansa pellolla juosten! Sitten ehdittiin vielä hyvin istuskella ja juoda kahvit ennen lähtöä. Näyttelypaikalle saavuttiin siinä 11 aikaan. Kehä oli vähän myöhässä, mutta klo 12 suunnilleen alkoi tollot. Tuomarina meillä oli Pia Itkonen ja tollereita oli paikalla parisenkymmentä. Esitin ensin Nemon, joka olikin viimeistä kertaa valioissa ennen veteraaneihin siirtymistä. Meillä oli Nemon kanssa taas niin kivaa, hän on niin ihana esitettävä ❤ Nemo voitti ensin luokkansa ja koska muut eivät olleet SA:ta saaneet, oli Nemo automaattisesti PU1! Sitten Pepin vuoro. Kaunis arvostelu tuli, mutta liian pitkä lanneosa koitui meidän kohtaloksi tänään. Peppi oli siis luokkakolmonen, mutta sai kuitenkin SA:n, mikä oli hieno juttu, vaikkei PN-kehässä enää päästy sijoille. SA oli tänään aika tiukassa, joskin nartuissa sitä jaettiin enemmän, muutenkin laatuarvostelut olivat välillä H-ERI, joten kyllä saa olla tyytyväinen. Nemo oli lopulta VSP Minkun ollessa ROP.

Kiitos vielä Virpi seurasta ja majoituksesta ❤

Ei oikein ole tämä meidän näyttelyvuosi lähtenyt käyntiin. Toivotaan, että mekin päästäisiin taas PN-sijoille tulevissa näytelmissä!

33094216712_a08c963f4a_b32406652564_72f069e2e9_b32406650424_39e8b53765_b32435871693_31ceaf1a48_b32435869973_319270f396_b32435864573_ee8b41ed04_b32435866473_b39eeb1f63_b32435868413_537f1a1ff3_b32435863263_f3dc41ba26_b

Kajaani KV ja muita kuulumisia

Tammikuun alkupuolella lähdimme pitkän viikonlopun viettoon Mikon kanssa. Lyötiin itseasiassa monta kärpästä yhdellä iskulla, sain nimittäin idean tähän reissuun, kun Mikko kyseli, mitä haluaisin tehdä synttäreiden kunniaksi. Hetken mietittyäni keksin, että Kajaanissahan on näyttely, tuomarikin oli kiinnostava. Lisäksi voisimme viettää viikonlopun Vuokatissa, jossa pääsisimme kylpylään ja laskettelemaan!

Näyttelyn kannalta kävi kuitenkin hieman huono säkä, sillä meille tuli tuomarinmuutos. Kurt Nilsson vaihtui Eva Nielseniin. Jos olisin mennyt reissuun vain näyttelyn takia, olisi varmaan jäänyt menemättä, sillä Peppi oli jo kyseisellä tuomarilla käynyt, tosin ihan junnuna, mutta siitä huolimatta. No, reissuun lähdettiin kuitenkin, sillä tiedossa oli paljon muutakin kivaa! Ja sieltähän ei nyt sen kummempaa menestystä sitten tullutkaan: VAL ERI VAK4 SA. Muuten reissu oli oikein onnistunut ja rentouttava! Kuvia ei tällä kertaa valitettavasti ole, sillä Pallohalli oli todella pimeä ja siellä oli ruma kellertävä valo.

Nyt meillä onkin pitkä aika seuraavaan näyttelyyn, vielä on harkinnan alla, palaammeko tauolta jo maaliskuussa vai vasta huhtikuun puolella. Mutta vaikkei näyttelyitä nyt olekaan, voidaan me treenata kaikkea muuta. Kevään MEJÄ-kokeetkin meidän alueella on jo julkaistu, mutta sitäkään emme pääse vielä treenaamaan, vaikka polte olisi jo kova! Ollaankin oikeastaan nyt keskitytty Tokoon, mutta ohjaajana alan hieman kyllästyä hinkkaamaan liikkeitä, sillä tiedän, että olen alunperin opettanut jotain Pepille väärin ja niitä virheitä on vaikea lähteä korjaamaan. Niinpä taidamme tällä hetkellä unohtaa tavoitteellisen treenaamisen sillä saralla. Sen tilalle halusin kuitenkin jotain muuta ja aloin tutkia rallytokoa lajina, se on ollut minulle ihan vieras! Hetken selviteltyäni innostuin toden teolla ja aloitimme jo eilen pienellä harjoituksella, josta Peppi suoriutui hienosti. Taidammekin jatkaa tästä!