Mejäilyä

Oltiin keskiviikkona Pirkan Nuuskujen MEJÄ-kokeessa Akaassa. Tiistaina vedettiin jäljet ja voi että, kun väsytti sen päivän jälkeen! Sain jälkiparikseni AVO-luokan koiran ohjaajan, eli olin siis ensimmäistä kertaa ”se kokenut”. Kyllä vähän jännitti etukäteen, mutta hienosti sujui kaikki ja oli sekin tosi opettavainen kokemus! Vähän jännitti myös, miten mun jalat toimii tällä kertaa, sillä viime kokeessa mulla oli ongelmia pysyä pystyssä, mutta neljän viikon välein jäsenkorjaus ja venyttely on tuottanut tulosta ja pärjäsin paljon paremmin!

Keskiviikkona sitten meille arpoontui päivän viimeinen jälki ja mun opastama jälki oli toiseksi viimeinen, joten odoteltiin ensin koko päivä ja mentiin hommiin sitten vasta. Keli alkoi olla iltapäivällä melko kuuma, joten saatoin vain toivoa, ettei jäljelle osuisi kauheasti syviä ja leveitä ojia. Peppi tiesi taas heti, mitä ollaan menossa tekemään ja se nuuskutteli jo tiellä ja yritti vetää metsään päin.

Alkumakauksella se ei enää meinannut pysyä ”housuissaan”, mutta sain sen kuitenkin rauhottumaan ja tutkimaan lähtömakauksen tarkasti. Ensimmäinen osuus meni aika verkkaisesti, mutta hyvinkin jälkitarkasti pieniä lenkkejä lukuunottamatta. Ensimmäisen makuun se merkkasi hienosti. Katkokulma oli ensimmäinen kulma ja siinä pyörittiin jonkin aikaa, ennen kuin uusi suunta löytyi. Hienosti se kuitenkin jaksoi nuuskia, eikä turhautunut, kun haju ei heti löytynytkään. Toinen osuus meni jo hieman reippaammin ja makaus merkattiin taas hienosti. Kulmalla matka jatkuikin sitten suoraan aina edessä olevaan ojaan asti ja sinne jäätiin vilvottelemaan ja sitten luttaamaan. Kolme kertaa kehotin palaamaan jäljelle, mutta hukkahan siitä sitten tuomittiin, kun leikkiminen vaan jatkui. Näytettiin uusi jälki ja matka jatkui vähän aikaa, mutta sitten mentiin hieman sivuun, joten makaus jäi merkkaamatta ja lopulta lähdettiin riistajäljille niin päättäväisesti, että tuomittiin toinen hukka. Eikun puhtaalle jäljelle ja sitten alkoikin sellainen vauhti, etten perässä meinannut pysyä, kun maasto vaikeutui ja oksat vilisivät silmissä. Loppujäljen Peppi meni lähes jälkitarkasti, mutta makaus jäi merkkaamatta, sen yli käveltiin vain suurella vauhdilla. Kaadolle Peppi tuli suoraan ja sitä jäätiin haistelemaan ja pureskelemaan. Toisesta voittajaluokan jäljestä siis VOI3 ja 23 pistettä. Ihan en vielä ollut tyytyväinen, koska tuo luttaaminen täytyisi saada kitkettyä pois, mutta minkäs teet, kun vesileikit menee kaiken edelle… Suorituksessa oli kuitenkin paljon hyvää ja tuomarin sanat lämmittivät mieltä. Kyllä me vielä tästä neidistä jälkivalio saadaan, ennemmin tai myöhemmin! Pääsemmekin seuraavaan kokeeseen jo viikon päästä, kun saimme koepaikan Virroilta Tolleri-Mejästä!

Loppuun meidän ”Briliantti” mutakylvyn kauniina 😉

20265080_10213845037024908_3692740235804587742_n

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s